Olin ilmoittanut Elviksen luonnetestiin Harjavaltaan 11.10.2014. Tuomareina luonnetestissä toimivat Jorma Lankinen ja Sirpa Heilä.
https://www.youtube.com/watch?v=UE2UpgM5qkA&feature=youtu.be
Tuossa Elviksen testi kokonaisuudessaan. Ninskulle kiitokset vielä tätäkin kautta testin kuvaamisesta!
Tuloksena oli ihan mukavanlainen rivi:
Toimintakyky +1 (kohtuullinen)
Terävyys +1 (pieni ilmn jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu +3 (kohtuullinen, hillitty)
Taisteluhalu -1 (pieni)
Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)
Temperamentti +1 (erittäin vilkas)
Kovuus +1 (hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
+++ laukausvarma
yht. 112 pistettä
Tuomari kommentoi parikin eri kertaa jo testin aikana Elviksen olevan oikein kiva pinseri ja positiivinen rotunsa edustaja. Kylläpäs lämmitti mieltä! :)
Tokokurssi on muuten taas alkanut, kerta ollaan nyt käyty. Katsellaan varovasti, josko ohjaajalla kantti riittäisi johonkin starttiin ensi vuonna. Vaikkapa rally-tokossa, joka rotumestaruuksien perusteella oli oikein kivan oloinen laji.
Muuten Elviksen suunnitelmissa on Jyväskylän KV marraskuussa ja Messari joulukuussa. Siinäpä sitä olisikin sitten vuosi paketissa sen jälkeen.
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Eppu 14v.
Laitetaan tästä nyt vielä ihan oma, virallinen postaus:
Wirkeä, Wireä, Wetreä, Waltawan Rakas Weteraani <3
Wirkeä, Wireä, Wetreä, Waltawan Rakas Weteraani <3
perjantai 29. elokuuta 2014
Vähän liian jännää
Onpas ollut melkoinen elokuun loppu!
Eppu vietti 14-vuotissyntymäpäiviään 20.8.2014, mutta jäi kyllä reppana juhlimatta kaikkien muiden tapahtumien alle. No, kun tästä on toivuttu, pidetään sitten sitäkin isommat juhlat!
Elvis nimittäin teki jälleen katoamistempun ollen tällä kertaa reissussaan 3,5 tunnin ajan. Ilta alkoi jo pimetä ja lähes koko ajan oli satanut enemmän tai vähemmän vettä ja minä odotin pikkupinseriä kotiin sydän syrjällään. Hirveän pitkältä tuntunut odotus palkittiin, kun Elvis tuli lopulta kotiin aivan märkänä, mutta silmin nähden ehjänä. En löytänyt minkäänlaista ruhjetta tai mitään muutakaan merkkiä mahdollisista vammoista tai karkureissun tapahtumista. Väsynyt Elvis toki oli ja pääsikin pian nukkumaan.
Torstaina Elvis oli vähän jäykän oloinen ja ajoittain vaikutti siltä, että se olisi ontunut vasenta etujalkaansa. Soittelin eläinklinikalle, jonka palveluja käytämme aina, kun tarvetta on ja sain ohjeet pitää Elvis levossa. Toimin ohjeiden mukaan ja siitä huolimatta Elvis herätti perjantaiaamulla noin viiden aikaan vinkumalla, läähättämällä ja kuolaamalla. Elvis oli myös selvästi haluton liikkumaan, eikä sillä ollut oikein hyvä missään asennossa. Kaikkein mieluiten se lopulta istui etujalat ylhäällä, selkä aivan köyryssä.
Kunhan kello tuli niin paljon, että Viksu avasi ovensa, lähdimme Elviksen kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Elvis tutkittiin perusteellisesti, siitä otettiin kaula-, selkä- ja lannerangan röntgenkuvat sekä verikokeita. Elviksen kova kiputila hämmästytti niin klinikan hoitajat kuin tutkivan lääkärinkin. Loputtoman pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen pääsin hakemaan pikkupinserin kotiin. Diagnoosi oli todella lohduton: spondyloosi.
Hain kaiken mahdollisen nopeasti saatavilla olevan tiedon spondyloosista ja sen ennusteesta, hoidosta ja kaikesta muusta siihen liittyvästä. Kyselin ystäviltä, tuttavilta ja kylänmiehiltä. Tulevaisuus alkoi vähitellen vaikuttaa hieman valoisammalta, vaikka parantumaton ja etenevä sairaus tuntui mielestäni edelleen kohtuuttomalta.
Elvis lähti paranemaan kuitenkin hämmästyttävällä vauhdilla ja jo maanantaina pystyin vähentämään siltä vahvempaa kipulääkettä. Keskiviikkona se jätettiin kokonaan pois. Lisätutkimuksiin meitä patistettiin kovasti, ja lopulta hienojen suositusten jälkeen varasin ajan Eläinystäväsi Lääkäri -asemalle eläinlääkäri Juha Kalliolle. Hänen erikoisalaansa ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä ortopedia. Hän on myös Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen. Aika saatiin onneksi nopeasti viikon päähän ensimmäisistä tutkimuksista.
Tänään siis suuntasimme puoleksi päiväksi Tampereelle tutkimuksia varten. Elvikseltä kuvattaisiin viralliset selkäkuvat ja sille tehtäisiin muut eläinlääkärin tarpeelliseksi katsomat tutkimukset. Lopulta eläinlääkäri kertoi, että Elviksellä on ilmeisesti jossain vaiheessa ollut jonkinlainen bakteeritulehdus, viattomalta vaikuttanut hetkellinen oire, jota välttämättä ei ole edes huomattu. Tämä on aiheuttanut Elviksen lannerankaan bakteeritulehduksen, diskusspondyliitin, josta syystä Elviksen lannerangassa on spondyloosia muistuttava muutos. Se ei siis ole spondyloosia, vaikka muutos rangassa onkin pysyvä, vaan se on bakteeritulehduksen aiheuttama nikamamuutos, jota nyt hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla. Kahden viikon kuluttua mennään kontrolloimaan tulehdusarvot ja mietitään antibioottihoidon kestoa. Eläinlääkärin mukaan Elvis saattaa saada Kennelliitosta joko SP0 (ei muutoksia) tai SP1 (lievät muutokset) -lausunnon, mutta perinnöllistä spondyloosia siellä ei edelleenkään ole.
Voitte uskoa, että sydämeltä vierähti vähän isompi kivi! Nyt Elvis saa toipua rauhassa ja vähitellen aloittaa lenkkeilyn uudelleen. Kunhan akuutein vaihe on hoidettu, Elvis pääsee tutustumaan eläinfysioterapian ihmeelliseen maailmaan enkä pidä mahdottomana sitäkään, että lähtisimme kokeilemaan vielä vesiterapiaa. Katsotaan, mitä eft jatkossa suosittelee.
Pikkupinserin tilanteen selvittyä voimme hyvillä mielin siis keskittyä nauttimaan siitä, että Lallista on tullut täysin irti pidettävä koira, joka nauttii sienimetsässä samoilusta valtavasti. Olen Lallista hirveän ylpeä, se on nyt 7-vuotiaana riittävän järkevä ollakseen aikuinen, mutta sillä on vielä se pinserinpilke silmäkulmassa. Rakas muru!
Eppu tulee saamaan ansaitsemansa kunnialliset syntymäpäivät, ehkä jo huomenna. Nythän meillä on triplasti aihetta juhlaan!!
Eppu vietti 14-vuotissyntymäpäiviään 20.8.2014, mutta jäi kyllä reppana juhlimatta kaikkien muiden tapahtumien alle. No, kun tästä on toivuttu, pidetään sitten sitäkin isommat juhlat!
Elvis nimittäin teki jälleen katoamistempun ollen tällä kertaa reissussaan 3,5 tunnin ajan. Ilta alkoi jo pimetä ja lähes koko ajan oli satanut enemmän tai vähemmän vettä ja minä odotin pikkupinseriä kotiin sydän syrjällään. Hirveän pitkältä tuntunut odotus palkittiin, kun Elvis tuli lopulta kotiin aivan märkänä, mutta silmin nähden ehjänä. En löytänyt minkäänlaista ruhjetta tai mitään muutakaan merkkiä mahdollisista vammoista tai karkureissun tapahtumista. Väsynyt Elvis toki oli ja pääsikin pian nukkumaan.
Torstaina Elvis oli vähän jäykän oloinen ja ajoittain vaikutti siltä, että se olisi ontunut vasenta etujalkaansa. Soittelin eläinklinikalle, jonka palveluja käytämme aina, kun tarvetta on ja sain ohjeet pitää Elvis levossa. Toimin ohjeiden mukaan ja siitä huolimatta Elvis herätti perjantaiaamulla noin viiden aikaan vinkumalla, läähättämällä ja kuolaamalla. Elvis oli myös selvästi haluton liikkumaan, eikä sillä ollut oikein hyvä missään asennossa. Kaikkein mieluiten se lopulta istui etujalat ylhäällä, selkä aivan köyryssä.
Kunhan kello tuli niin paljon, että Viksu avasi ovensa, lähdimme Elviksen kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Elvis tutkittiin perusteellisesti, siitä otettiin kaula-, selkä- ja lannerangan röntgenkuvat sekä verikokeita. Elviksen kova kiputila hämmästytti niin klinikan hoitajat kuin tutkivan lääkärinkin. Loputtoman pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen pääsin hakemaan pikkupinserin kotiin. Diagnoosi oli todella lohduton: spondyloosi.
Hain kaiken mahdollisen nopeasti saatavilla olevan tiedon spondyloosista ja sen ennusteesta, hoidosta ja kaikesta muusta siihen liittyvästä. Kyselin ystäviltä, tuttavilta ja kylänmiehiltä. Tulevaisuus alkoi vähitellen vaikuttaa hieman valoisammalta, vaikka parantumaton ja etenevä sairaus tuntui mielestäni edelleen kohtuuttomalta.
Elvis lähti paranemaan kuitenkin hämmästyttävällä vauhdilla ja jo maanantaina pystyin vähentämään siltä vahvempaa kipulääkettä. Keskiviikkona se jätettiin kokonaan pois. Lisätutkimuksiin meitä patistettiin kovasti, ja lopulta hienojen suositusten jälkeen varasin ajan Eläinystäväsi Lääkäri -asemalle eläinlääkäri Juha Kalliolle. Hänen erikoisalaansa ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä ortopedia. Hän on myös Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen. Aika saatiin onneksi nopeasti viikon päähän ensimmäisistä tutkimuksista.
Tänään siis suuntasimme puoleksi päiväksi Tampereelle tutkimuksia varten. Elvikseltä kuvattaisiin viralliset selkäkuvat ja sille tehtäisiin muut eläinlääkärin tarpeelliseksi katsomat tutkimukset. Lopulta eläinlääkäri kertoi, että Elviksellä on ilmeisesti jossain vaiheessa ollut jonkinlainen bakteeritulehdus, viattomalta vaikuttanut hetkellinen oire, jota välttämättä ei ole edes huomattu. Tämä on aiheuttanut Elviksen lannerankaan bakteeritulehduksen, diskusspondyliitin, josta syystä Elviksen lannerangassa on spondyloosia muistuttava muutos. Se ei siis ole spondyloosia, vaikka muutos rangassa onkin pysyvä, vaan se on bakteeritulehduksen aiheuttama nikamamuutos, jota nyt hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla. Kahden viikon kuluttua mennään kontrolloimaan tulehdusarvot ja mietitään antibioottihoidon kestoa. Eläinlääkärin mukaan Elvis saattaa saada Kennelliitosta joko SP0 (ei muutoksia) tai SP1 (lievät muutokset) -lausunnon, mutta perinnöllistä spondyloosia siellä ei edelleenkään ole.
Voitte uskoa, että sydämeltä vierähti vähän isompi kivi! Nyt Elvis saa toipua rauhassa ja vähitellen aloittaa lenkkeilyn uudelleen. Kunhan akuutein vaihe on hoidettu, Elvis pääsee tutustumaan eläinfysioterapian ihmeelliseen maailmaan enkä pidä mahdottomana sitäkään, että lähtisimme kokeilemaan vielä vesiterapiaa. Katsotaan, mitä eft jatkossa suosittelee.
Pikkupinserin tilanteen selvittyä voimme hyvillä mielin siis keskittyä nauttimaan siitä, että Lallista on tullut täysin irti pidettävä koira, joka nauttii sienimetsässä samoilusta valtavasti. Olen Lallista hirveän ylpeä, se on nyt 7-vuotiaana riittävän järkevä ollakseen aikuinen, mutta sillä on vielä se pinserinpilke silmäkulmassa. Rakas muru!
Eppu tulee saamaan ansaitsemansa kunnialliset syntymäpäivät, ehkä jo huomenna. Nythän meillä on triplasti aihetta juhlaan!!
sunnuntai 10. elokuuta 2014
WDS 2014
Takana on aika mieletön viikonloppu mahtavien ihmisten ja toinen toistaan hienompien koirien parissa.
Elviksen perjantaiaamu alkoi jo varhain, kun me kello 5 lähdettiin kohti Helsinkiä. Kolme tuntia myöhemmin oltiinkin jo tohinalla menossa - valtavassa ruuhkassa - kohti Messukeskusta Anun kyydillä. Mukana meillä oli Elvis ja siskonsa Dhalma.
Pari pentua oli ilmoitettu mukaan ja ne arvosteltiin ensimmäisenä. Kaikkiaan pinsereitä oli ilmoitettu mukaan ennätysmäärä 96! Elviksen vuoro oli urosten valioluokassa, viimeisenä arvosteltavana uroksena ja se saikin levätä ennen tulevaa suoritusta omassa häkissään. Handleri jännitti varmaan enemmän kuin koskaan, mutta onneksi koira ei jännitä.
Tuomarina toiminut Horst Kliebenstein piti Elviksestä kovasti ja päädyimme valioluokan toiselle sijalle heti upeasti esiintyneen Ceriinan Quicksilverin jälkeen. Mieltä lämmitti kovasti kehän laidalta saatu palaute Elviksen esiintymisestä, joka oli näyttänyt hyvältä. Päädyin lopulta esittämään Elviksen vapaasti ja se toimi tällä kertaa hienosti. Koska olimme luokkakakkosia, pääsimme kilpailemaan vara-CACIBista kahden muun uroksen kanssa. Tuomari ei mielestäni pitkään pohtinut valintaansa, vaan ojensi va-CA:n meille! Näin ollen Elvis on nyt sitten "Vice World Winner 2014". Virallinen titteli se ei ole, mutta kuvaa siis Elviksen sijoitusta. Mun pieni Elvis ylitti itsensä ja mun odotukset tuhannesti, tulos oli mielettömän hieno isossa ja kovassa porukassa.
Ceriinan Quicksilver oli lopulta ROP ja ruotsalainen Lilla Enebys Be Briska VSP, molemmat saavuttivat Maailman Voittaja -tittelit.
Lauantaina aamulla lähdimme Elviksen ja Anun kanssa jälleen kohti Messukeskusta. Tällä kertaa meidän oli määrä päivystää Pinserit RY.n rotukopilla Elviksen toimiessa mallikoirana.
Rotukoppi oli sisustettu todella kauniisti ja tasapainoisesti, siellä päivysti ihan ylpeydellä! Elvis edusti rotuaan hienosti ja sai paljon paljon mieleisiä rapsutuksia. Aamupäivä ständillä kului valtavan nopeasti, väkeä kävi jonkun verran ja paljon tuli kysymyksiä pinseristä lapsiperheen koirana, samoin harrastusmahdollisuudet pinserin kanssa kiinnostivat kovasti. Onneksi etenkin ensin mainitusta on kolmen urospinserin ja kahden alle kouluikäisen lapsen omakohtaista kokemusta, joten siihen oli helppo vastata.
Messukeskus jäi vähän haikealla mielellä taakse vähän puolen päivän jälkeen. Odotettu tapahtuma olisi nyt meidän osalta ohi.
Helsingistä suuntasin vielä Pornaisiin ja kennel Megamageen kesätapaamiseen, josta nyt voi kai tavallaan jo puhua perinteisenä :) Perillä ehdin vielä tapaamaan saksalaisen pinserikasvattajan ennen kuin tämän piti lähteä kohti lentokenttää. Samoin kuulumisia vaihdettiin Yhdysvalloista saapuneen kasvattajan kanssa. Molemmat pitivät Elviksestä kovasti ja pääsipä E vielä kuvattavaksi:
Pitkän viikonlopun väsymys näkyy vähän, mutta urhoollisesti Elvis jaksoi yrittää parhaansa vielä tässäkin vaiheessa. Kuvan on ottanut Yvonne Perry.
Pari tuntia vierähti Karolla pinsereitä ihastellessa, erityisesti tietty Eetsiä, mutta myös muita vielä tuossa vaiheessa mukana olleita. Lopulta Elvis alkoi kuitenkin olla jo niin väsynyt, että katsoin parhaaksi lähteä ajamaan kohti kotia.
Fiilis koko viikonlopusta on sanoinkuvaamaton edelleen! Mahtavia ihmisiä, upeita koiria ja kaikkea. Kokemus, joka ei unohdu ihan äkkiä. Kiitos kaikille tämän mahdollistaneille, erityisesti kiitos Elviksen kasvattajalle Pirjolle mielettömän upeasta pinseristä!
Elviksen perjantaiaamu alkoi jo varhain, kun me kello 5 lähdettiin kohti Helsinkiä. Kolme tuntia myöhemmin oltiinkin jo tohinalla menossa - valtavassa ruuhkassa - kohti Messukeskusta Anun kyydillä. Mukana meillä oli Elvis ja siskonsa Dhalma.
Pari pentua oli ilmoitettu mukaan ja ne arvosteltiin ensimmäisenä. Kaikkiaan pinsereitä oli ilmoitettu mukaan ennätysmäärä 96! Elviksen vuoro oli urosten valioluokassa, viimeisenä arvosteltavana uroksena ja se saikin levätä ennen tulevaa suoritusta omassa häkissään. Handleri jännitti varmaan enemmän kuin koskaan, mutta onneksi koira ei jännitä.
Tuomarina toiminut Horst Kliebenstein piti Elviksestä kovasti ja päädyimme valioluokan toiselle sijalle heti upeasti esiintyneen Ceriinan Quicksilverin jälkeen. Mieltä lämmitti kovasti kehän laidalta saatu palaute Elviksen esiintymisestä, joka oli näyttänyt hyvältä. Päädyin lopulta esittämään Elviksen vapaasti ja se toimi tällä kertaa hienosti. Koska olimme luokkakakkosia, pääsimme kilpailemaan vara-CACIBista kahden muun uroksen kanssa. Tuomari ei mielestäni pitkään pohtinut valintaansa, vaan ojensi va-CA:n meille! Näin ollen Elvis on nyt sitten "Vice World Winner 2014". Virallinen titteli se ei ole, mutta kuvaa siis Elviksen sijoitusta. Mun pieni Elvis ylitti itsensä ja mun odotukset tuhannesti, tulos oli mielettömän hieno isossa ja kovassa porukassa.
Ceriinan Quicksilver oli lopulta ROP ja ruotsalainen Lilla Enebys Be Briska VSP, molemmat saavuttivat Maailman Voittaja -tittelit.
Lauantaina aamulla lähdimme Elviksen ja Anun kanssa jälleen kohti Messukeskusta. Tällä kertaa meidän oli määrä päivystää Pinserit RY.n rotukopilla Elviksen toimiessa mallikoirana.
Messukeskus jäi vähän haikealla mielellä taakse vähän puolen päivän jälkeen. Odotettu tapahtuma olisi nyt meidän osalta ohi.
Helsingistä suuntasin vielä Pornaisiin ja kennel Megamageen kesätapaamiseen, josta nyt voi kai tavallaan jo puhua perinteisenä :) Perillä ehdin vielä tapaamaan saksalaisen pinserikasvattajan ennen kuin tämän piti lähteä kohti lentokenttää. Samoin kuulumisia vaihdettiin Yhdysvalloista saapuneen kasvattajan kanssa. Molemmat pitivät Elviksestä kovasti ja pääsipä E vielä kuvattavaksi:
Pitkän viikonlopun väsymys näkyy vähän, mutta urhoollisesti Elvis jaksoi yrittää parhaansa vielä tässäkin vaiheessa. Kuvan on ottanut Yvonne Perry.
Pari tuntia vierähti Karolla pinsereitä ihastellessa, erityisesti tietty Eetsiä, mutta myös muita vielä tuossa vaiheessa mukana olleita. Lopulta Elvis alkoi kuitenkin olla jo niin väsynyt, että katsoin parhaaksi lähteä ajamaan kohti kotia.
Fiilis koko viikonlopusta on sanoinkuvaamaton edelleen! Mahtavia ihmisiä, upeita koiria ja kaikkea. Kokemus, joka ei unohdu ihan äkkiä. Kiitos kaikille tämän mahdollistaneille, erityisesti kiitos Elviksen kasvattajalle Pirjolle mielettömän upeasta pinseristä!
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Huh, hellettä!
Sää on todella suosinut lomailijaa näin heinäkuussa. Lämpötilat ovat lähes järjestään päivittäin kivunneet likemmäs 30 astetta varjossa ollen alimmillaankin yli 20. Ukkosta on muutamana päivänä hankkinut, mutta tässä meillä se on ilmennyt kyllä lähinnä muutamina jyrähtelyinä sekä sadekuuroina.
Pojilla on ollut nyt heinäkuun lähetessä loppuaan kovasti tekemistä kotinurkissa pyörivien marjastajien häätämisessä. Kovin röyhkeitä ihmiset ovat marjastaessaan, nimittäin meille johtava pikkutie on ollut nyt lähes säännönmukaisesti päivittäin tukossa marjastajien autoista. Mitään tiettyä metrirajaahan ei marjastaessa ole, mitä ihmisasutusten lähellä marjastamiseen tulee, ja tästä tuntuvat ihmiset kyllä ottavan kaikki kaiken ilon irti. Ei asia harmita muuten kuin käytöstapojen puutteen puolesta...
Muuten heinäkuu onkin mennyt ihan kokonaan tosiaan lomaillessa. Myös pinserit ovat viettäneet lomaa vähän kaikesta. Muutamia tokotreenejä, hyvin lyhyitä sellaisia, on Elviksen ja Lallin kanssa nyt tehty. Näyttelyitä meillä ei ole ollut heinäkuulle kalenterissa, seuraavaksi on sitten edessä Helsingin WDS elokuussa. Minä olen sitä jo alkanut hyvissä ajoin jännittää, Elvis on vielä autuaan tietämätön sitä kohtaan tehdyistä suunnitelmista. Vaikka Elvis on kyllä ollut aina tosi kiitollinen näyttelykaveri, sillä huolimatta siitä, miten paljon minä jännitän, se on aina ollut ihan lunki. Elvistä muuten pääsee tapaamaan perjantain kehäpyörähdyksen lisäksi lauantaina 9.8. Pinserit Ry:n ständillä Helsingin Messukeskuksessa, olemme siellä aamuvuorossa aina puoleen päivään asti.
Maailman Voittaja -näyttelyn lisäksi Elvis on ilmoitettu Tervakoskelle KV-näyttelyyn. Muita suunnitelmia tehdään sitten myöhemmälle syksylle vähän myöhemmin. Ensi vuodelle toivoisin meidän olevan valmiita osallistumaan ALO-luokan tokokokeisiin ja tästä tavoitteesta jo vähän meidän ohjaajan kanssa juttelinkin. Näyttelysuunnitelmia ei vielä ensi vuodelle ole tehty, mutta varmaan noissa "perinteisissä" tulee pyörähdettyä. Ehtii sitä sitten suunnitella lähempänä loppuvuotta tarkemmin.
Elviksellä on tiedossa paljon muutakin mielenkiintoista, mutta siitä sitten vähän myöhemmin enemmän...
Epulla lähenee syntymäpäivä ja elokuussa pärähtää mittariin suhteellisen kunnioitettavat 14 vuotta! Eppu on jaksanut kuuman kesän tosi hyvin ja on ikäisekseen vallankin virkeä ja vetreä veteraani. Lenkkeilläkin se jaksaa vielä hyvin nuorempien suhteellisen reippaassa tahdissa. Sisällä se kyllä sitten enimmäkseen viettää aikansa nukkuen. Epun vanhenemisen huomaa ehkä parhaiten siitä, että se vaikuttaa välillä vähän poissaolevalta ja luultavasti sen kuulo on jo hieman heikentynyt. Sitä saa nimittäin huudella tarhasta useita kertoja, eikä se siltikään välttämättä tule, vaan se pitää hakea. Muuten sen elo ja olo kahden nuoremman ja voimakastahtoisen poikapinserin kanssa sujuu oikein mallikkaasti.
Lallilla on ollut vähän hankalaa, kun on ollut näin lämmintä. Se on aina ollut jotenkin herkkä lämmölle ja se on aina myös ollut huono juomaan. Se juo tosi harvoin ja paljon kerralla. Ihan kaikkein kuumimmat hetket päivästä me ollaan kyllä vietetty sisällä ilmalämpöpumpun viilentäessä oloa tehokkaasti. Ja poikien isossa tarhassa on kyllä pitkin päivää paljonkin varjokohtia, joihin ne ovatkin hakeutuneet.
Tällaista meille lomalaisille. Ensi viikolla onkin sitten paluu arkeen ja työt alkavat jälleen. Neljän lomaviikon jälkeen siinä on vähän taas totuttelemista ihan kaikilla, eikä vähiten itsellä.
Pojilla on ollut nyt heinäkuun lähetessä loppuaan kovasti tekemistä kotinurkissa pyörivien marjastajien häätämisessä. Kovin röyhkeitä ihmiset ovat marjastaessaan, nimittäin meille johtava pikkutie on ollut nyt lähes säännönmukaisesti päivittäin tukossa marjastajien autoista. Mitään tiettyä metrirajaahan ei marjastaessa ole, mitä ihmisasutusten lähellä marjastamiseen tulee, ja tästä tuntuvat ihmiset kyllä ottavan kaikki kaiken ilon irti. Ei asia harmita muuten kuin käytöstapojen puutteen puolesta...
Muuten heinäkuu onkin mennyt ihan kokonaan tosiaan lomaillessa. Myös pinserit ovat viettäneet lomaa vähän kaikesta. Muutamia tokotreenejä, hyvin lyhyitä sellaisia, on Elviksen ja Lallin kanssa nyt tehty. Näyttelyitä meillä ei ole ollut heinäkuulle kalenterissa, seuraavaksi on sitten edessä Helsingin WDS elokuussa. Minä olen sitä jo alkanut hyvissä ajoin jännittää, Elvis on vielä autuaan tietämätön sitä kohtaan tehdyistä suunnitelmista. Vaikka Elvis on kyllä ollut aina tosi kiitollinen näyttelykaveri, sillä huolimatta siitä, miten paljon minä jännitän, se on aina ollut ihan lunki. Elvistä muuten pääsee tapaamaan perjantain kehäpyörähdyksen lisäksi lauantaina 9.8. Pinserit Ry:n ständillä Helsingin Messukeskuksessa, olemme siellä aamuvuorossa aina puoleen päivään asti.
Maailman Voittaja -näyttelyn lisäksi Elvis on ilmoitettu Tervakoskelle KV-näyttelyyn. Muita suunnitelmia tehdään sitten myöhemmälle syksylle vähän myöhemmin. Ensi vuodelle toivoisin meidän olevan valmiita osallistumaan ALO-luokan tokokokeisiin ja tästä tavoitteesta jo vähän meidän ohjaajan kanssa juttelinkin. Näyttelysuunnitelmia ei vielä ensi vuodelle ole tehty, mutta varmaan noissa "perinteisissä" tulee pyörähdettyä. Ehtii sitä sitten suunnitella lähempänä loppuvuotta tarkemmin.
Elviksellä on tiedossa paljon muutakin mielenkiintoista, mutta siitä sitten vähän myöhemmin enemmän...
Epulla lähenee syntymäpäivä ja elokuussa pärähtää mittariin suhteellisen kunnioitettavat 14 vuotta! Eppu on jaksanut kuuman kesän tosi hyvin ja on ikäisekseen vallankin virkeä ja vetreä veteraani. Lenkkeilläkin se jaksaa vielä hyvin nuorempien suhteellisen reippaassa tahdissa. Sisällä se kyllä sitten enimmäkseen viettää aikansa nukkuen. Epun vanhenemisen huomaa ehkä parhaiten siitä, että se vaikuttaa välillä vähän poissaolevalta ja luultavasti sen kuulo on jo hieman heikentynyt. Sitä saa nimittäin huudella tarhasta useita kertoja, eikä se siltikään välttämättä tule, vaan se pitää hakea. Muuten sen elo ja olo kahden nuoremman ja voimakastahtoisen poikapinserin kanssa sujuu oikein mallikkaasti.
Lallilla on ollut vähän hankalaa, kun on ollut näin lämmintä. Se on aina ollut jotenkin herkkä lämmölle ja se on aina myös ollut huono juomaan. Se juo tosi harvoin ja paljon kerralla. Ihan kaikkein kuumimmat hetket päivästä me ollaan kyllä vietetty sisällä ilmalämpöpumpun viilentäessä oloa tehokkaasti. Ja poikien isossa tarhassa on kyllä pitkin päivää paljonkin varjokohtia, joihin ne ovatkin hakeutuneet.
Tällaista meille lomalaisille. Ensi viikolla onkin sitten paluu arkeen ja työt alkavat jälleen. Neljän lomaviikon jälkeen siinä on vähän taas totuttelemista ihan kaikilla, eikä vähiten itsellä.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
Jällivaarassa
Olin ilmoittanut Elviksen Jällivaaran kansainväliseen koiranäyttelyyn Pohjois-Ruotsiin. Mukaan oli lähdössä myös Elviksen sisko Dhalma.
Juuri, kun näytti siltä, että eipä voi enää pahemmin puihin mennä, lähtikin kaikki sujumaan ihan parhaalla mahdollisella tavalla! Dhalma saapui meille torstaina illalla ja perjantaiaamuna startattiin auto kohti Torniota klo 02.
Dhalma, kuten veljensä Elviskin, osoittautui vähintäänkin loistavaksi matkustajaksi ja pisti tottuneesti makuuasentoon autohäkkiin ihan välittömästi jo ennen kuin lähdettiin liikkeelle. Matkaseuraksi meille lopulta lähti koko meidän perhe. Matka sujui hienosti, kunnes sitten lopulta Jällivaarassa oli edessä uusi yllätys, joka sekin sitten järjestyi ja löysimme oikein miellyttävän paikan yöpyä. Aamulla herätessämme saimme ihastella mökin takana sijaitsevalla laitumella laiduntavia poneja ja hevosia, mikäs sen mukavampaa!
Lauantaiaamu valkeni erittäin ikävässä säässä rae- ja sadekuurojen rummuttaessa Jällivaaran kaunista maisemaa. Elvis ja Dhalma yrittivät aamulenkillä kaivautua kaikenmaisten lehtien ja oksien alle, koska satoi ja suorastaan syöksyivät takaisin mökkiin! Hieman meinasi epätoivo iskeä (jälleen kerran), mutta sieltä se aurinko kaivoi itsensä esiin ja näyttelypäivä meni auringon paistaessa.
Jällivaaran maisemat
FI & SE MVA Yarracitta Dyly Dohveli
FI & SE MVA Yarracitta Dhalma Pilccunen
Upeat, ihanat sisarukset <3
Melkein kotona!
Tuomarina oli ihan oikea herrasmies Paul Stanton, joka piti sekä Elviksestä että Dhalmasta erittäin paljon. Erityisesti koirat saivat kehuja oikeasta, ihanteellisesta koosta ja upeasta luonteesta. Elvis sai lisäksi kehuja erinomaisesta päästä ja ylälinjasta. Molemmat saivat erinomaiset arvostelut ja saavuttivat Ruotsin muotovalion tittelin kumpainenkin. Elvis oli lopulta ROP ja Dhalma VSP. Elviksen arvostelua kirjoittelen jossain vaiheessa sen omalle sivulle.
Isoa kehää ei jääty odottelemaan tummien pilvien keräännyttyä Jällivaaran näyttelyalueen päälle. Lisäksi edessä oli pitkä ajomatka kotiin. Päätimme matkan varrella yöpyä lasten Perhon mummulassa, ja se osoittautukin erinomaiseksi ideaksi. Saimme nukkua hyvät ja pitkät unet, ja aamulla koirat pääsivät pitkälle lenkille. Kyllä ne nauttivat reippaasta menosta, kuten minäkin.
Matka oli elämys niin minulle kuin varmasti kaikille muillekin, eikä toivottavasti jää viimeiseksi laatuaan. Ensi kesälle on jo alustavia ajatuksia tehtynä... Niistä lisää sitten lähempänä, toivottavasti.
Olo on väsynyt, helpottunut, onnellinen ja ylpeä! Elvis ja Dhalma ovat täyttäneet 2v. kesäkuun 1. päivänä ja nyt vajaa kuukausi myöhemmin ne ovat saavuttaneet kahden maan valionarvon. Hienot, ihanat, upeat!
Juuri, kun näytti siltä, että eipä voi enää pahemmin puihin mennä, lähtikin kaikki sujumaan ihan parhaalla mahdollisella tavalla! Dhalma saapui meille torstaina illalla ja perjantaiaamuna startattiin auto kohti Torniota klo 02.
Dhalma, kuten veljensä Elviskin, osoittautui vähintäänkin loistavaksi matkustajaksi ja pisti tottuneesti makuuasentoon autohäkkiin ihan välittömästi jo ennen kuin lähdettiin liikkeelle. Matkaseuraksi meille lopulta lähti koko meidän perhe. Matka sujui hienosti, kunnes sitten lopulta Jällivaarassa oli edessä uusi yllätys, joka sekin sitten järjestyi ja löysimme oikein miellyttävän paikan yöpyä. Aamulla herätessämme saimme ihastella mökin takana sijaitsevalla laitumella laiduntavia poneja ja hevosia, mikäs sen mukavampaa!
Lauantaiaamu valkeni erittäin ikävässä säässä rae- ja sadekuurojen rummuttaessa Jällivaaran kaunista maisemaa. Elvis ja Dhalma yrittivät aamulenkillä kaivautua kaikenmaisten lehtien ja oksien alle, koska satoi ja suorastaan syöksyivät takaisin mökkiin! Hieman meinasi epätoivo iskeä (jälleen kerran), mutta sieltä se aurinko kaivoi itsensä esiin ja näyttelypäivä meni auringon paistaessa.
Jällivaaran maisemat
Tuomarina oli ihan oikea herrasmies Paul Stanton, joka piti sekä Elviksestä että Dhalmasta erittäin paljon. Erityisesti koirat saivat kehuja oikeasta, ihanteellisesta koosta ja upeasta luonteesta. Elvis sai lisäksi kehuja erinomaisesta päästä ja ylälinjasta. Molemmat saivat erinomaiset arvostelut ja saavuttivat Ruotsin muotovalion tittelin kumpainenkin. Elvis oli lopulta ROP ja Dhalma VSP. Elviksen arvostelua kirjoittelen jossain vaiheessa sen omalle sivulle.
Isoa kehää ei jääty odottelemaan tummien pilvien keräännyttyä Jällivaaran näyttelyalueen päälle. Lisäksi edessä oli pitkä ajomatka kotiin. Päätimme matkan varrella yöpyä lasten Perhon mummulassa, ja se osoittautukin erinomaiseksi ideaksi. Saimme nukkua hyvät ja pitkät unet, ja aamulla koirat pääsivät pitkälle lenkille. Kyllä ne nauttivat reippaasta menosta, kuten minäkin.
Matka oli elämys niin minulle kuin varmasti kaikille muillekin, eikä toivottavasti jää viimeiseksi laatuaan. Ensi kesälle on jo alustavia ajatuksia tehtynä... Niistä lisää sitten lähempänä, toivottavasti.
Olo on väsynyt, helpottunut, onnellinen ja ylpeä! Elvis ja Dhalma ovat täyttäneet 2v. kesäkuun 1. päivänä ja nyt vajaa kuukausi myöhemmin ne ovat saavuttaneet kahden maan valionarvon. Hienot, ihanat, upeat!
tiistai 17. kesäkuuta 2014
Monenlaisia sydämentykytyksiä
Erkkariviikonloppu oli ja meni.
Sunnuntaina 8.6. pyörähdettiin ekakertalaisina Roturacessa Elviksen ja Lallin voimin. Pojat pinkoivat hienosti vieheeltä, Elvis aikaan 7,85 ja Lalli 9,1. Molemmat näyttivät nauttivan touhusta kovasti, eikä kerta varmasti jää viimeiseksi! Lalli osallistui myös Drive In -mätsäriin, jossa se pyörähteli BIS3 -pallille sinisten kehästä. Elviksen veli Väinö oli Lallin parina saaden siitä punaisen nauhan ja sijoittuen punaisten kolmoseksi. Hauskaa ja rentoa meininkiä! Mukana oli myös paria ikäluokkaa Epun lapsia, ja on ne vaan hienoja! 3-vuotias Nikka-poika oikein erityisen komea, riistanvärinen uros.
Olin ilmoittanut Elviksen Pöytyälle kaikkien rotujen näyttelyyn, jonne sitten päätimme hetken empimisen jälkeen lähteä. Ensin toki varmistimme Jaanalta Pöytyän paikallissään. Hirmuisen kylmä tuuli puhalsi puuskittain pitkin urheilukenttää ja tajusin olevani suhteellisen vähissä vaatteissa kerrospukeutumisesta ja villapaidasta huolimatta. Elvis pääsi hetkeksi leikkimään junioriluokkaan osallistuvan pinseriuroksen kanssa ja hienosti pojat tulivat juttuun.
Elvis avasi nyt sitten uransa valioluokissa ja teki sen ihan tyylillä ollen PU1 ja ROP. Musta juniorinarttu Sini-Minin Valentine oli VSP. Kehän laidalla oli oikein mukava tunnelma, mielestäni. Jäimme odottelemaan isoja kehiä ja lopulta aurinkokin palkitsi odottajat ja se villapaita alkoi olla jo vähän liikaa. Kakkosryhmän arvosteli tuomari Soile Bister, joka sijoittikin Elviksen sijalle RYP3! Elviksellä on nyt hieman reilun vuoden mittaisella näyttelyurallaan kaksi ryhmäsijoitusta, toinen Kankaanpäästä 10 kk iässä ja toinen nyt 2-vuotiaana Pöytyältä.
Lisää sydämentykytyksiä oli kuitenkin luvassa, nyt tosin huomattavasti vähemmän positiivisesti. Tänään aamulenkillä Elvis oli jotenkin onnistunut nykäisemään itsensä irti Tuomakselta hihnoineen päivineen ja painui metsään pölypilvet perässään huimaa vauhtia. Karkaaminen tapahtui noin 50 metrin päässä kotoa. Pienestä pinseripojasta ei sitten näkynyt jälkeäkään neljään ja puoleen tuntiin, ja minä ehdin olla jo ihan sydän syrjällään. Etsintäpartio Tuomas ja Lalli oli kuitenkin liikkeellä, mummu ja lapset päivystivät kotona Epun kanssa. Lopulta, tosiaan neljä ja puoli tuntia katoamisen jälkeen Elvis löytyi kotipihasta, johon se oli saapunut syömään sille varta vasten houkuttimeksi jätettyä jauhelihaa. Helpotuksen huokaus ja iso kivi sydämeltä! Nyt on Elvistä hemmoteltu ja silitelty ja sylitelty, pussattu puhki. Osansa rapsutuksista ja kehuista ovat toki saaneet myös isommat pojat. Lalli oli lähtenyt hienosti ohjattuna jäljelle siitä, mistä Elvis otti hatkat. Elvis on täysin kunnossa, ei oikeastaan edes naarmuja missään, mutta AIVAN lopen uupunut. Se on käytännössä viettänyt koko päivän leväten. Safe and Sound, turvassa kuitenkin.
Seikkailu onnellisesti ohi, ja toista emme välitä kokea välttämättä ikinä!
Sunnuntaina 8.6. pyörähdettiin ekakertalaisina Roturacessa Elviksen ja Lallin voimin. Pojat pinkoivat hienosti vieheeltä, Elvis aikaan 7,85 ja Lalli 9,1. Molemmat näyttivät nauttivan touhusta kovasti, eikä kerta varmasti jää viimeiseksi! Lalli osallistui myös Drive In -mätsäriin, jossa se pyörähteli BIS3 -pallille sinisten kehästä. Elviksen veli Väinö oli Lallin parina saaden siitä punaisen nauhan ja sijoittuen punaisten kolmoseksi. Hauskaa ja rentoa meininkiä! Mukana oli myös paria ikäluokkaa Epun lapsia, ja on ne vaan hienoja! 3-vuotias Nikka-poika oikein erityisen komea, riistanvärinen uros.
Olin ilmoittanut Elviksen Pöytyälle kaikkien rotujen näyttelyyn, jonne sitten päätimme hetken empimisen jälkeen lähteä. Ensin toki varmistimme Jaanalta Pöytyän paikallissään. Hirmuisen kylmä tuuli puhalsi puuskittain pitkin urheilukenttää ja tajusin olevani suhteellisen vähissä vaatteissa kerrospukeutumisesta ja villapaidasta huolimatta. Elvis pääsi hetkeksi leikkimään junioriluokkaan osallistuvan pinseriuroksen kanssa ja hienosti pojat tulivat juttuun.
Elvis avasi nyt sitten uransa valioluokissa ja teki sen ihan tyylillä ollen PU1 ja ROP. Musta juniorinarttu Sini-Minin Valentine oli VSP. Kehän laidalla oli oikein mukava tunnelma, mielestäni. Jäimme odottelemaan isoja kehiä ja lopulta aurinkokin palkitsi odottajat ja se villapaita alkoi olla jo vähän liikaa. Kakkosryhmän arvosteli tuomari Soile Bister, joka sijoittikin Elviksen sijalle RYP3! Elviksellä on nyt hieman reilun vuoden mittaisella näyttelyurallaan kaksi ryhmäsijoitusta, toinen Kankaanpäästä 10 kk iässä ja toinen nyt 2-vuotiaana Pöytyältä.
Lisää sydämentykytyksiä oli kuitenkin luvassa, nyt tosin huomattavasti vähemmän positiivisesti. Tänään aamulenkillä Elvis oli jotenkin onnistunut nykäisemään itsensä irti Tuomakselta hihnoineen päivineen ja painui metsään pölypilvet perässään huimaa vauhtia. Karkaaminen tapahtui noin 50 metrin päässä kotoa. Pienestä pinseripojasta ei sitten näkynyt jälkeäkään neljään ja puoleen tuntiin, ja minä ehdin olla jo ihan sydän syrjällään. Etsintäpartio Tuomas ja Lalli oli kuitenkin liikkeellä, mummu ja lapset päivystivät kotona Epun kanssa. Lopulta, tosiaan neljä ja puoli tuntia katoamisen jälkeen Elvis löytyi kotipihasta, johon se oli saapunut syömään sille varta vasten houkuttimeksi jätettyä jauhelihaa. Helpotuksen huokaus ja iso kivi sydämeltä! Nyt on Elvistä hemmoteltu ja silitelty ja sylitelty, pussattu puhki. Osansa rapsutuksista ja kehuista ovat toki saaneet myös isommat pojat. Lalli oli lähtenyt hienosti ohjattuna jäljelle siitä, mistä Elvis otti hatkat. Elvis on täysin kunnossa, ei oikeastaan edes naarmuja missään, mutta AIVAN lopen uupunut. Se on käytännössä viettänyt koko päivän leväten. Safe and Sound, turvassa kuitenkin.
Seikkailu onnellisesti ohi, ja toista emme välitä kokea välttämättä ikinä!
lauantai 7. kesäkuuta 2014
Pinserit ry:n erikoisnäyttely 2014
Tänään oli edessä vuoden 2014 erikoisnäyttely ja Elviksen debyytti AVO-luokassa. Aamu alkoi tosi aikaisin jo klo 4, mutta kohti Tuusulaa lähdettiin aamukuuden maissa. Matkalta, erinäisten vähintäänkin mielenkiintoisten vaiheiden ja maakuntamatkailun jälkeen, poimittiin kyytiin Tintti ja Niko.
Erkkariin oli tänä vuonna ilmoittautunut ennätysmäärä pinsereitä, peräti 56 kappaletta! Tuomarina oli Tanya Ahlman-Stockmari. Kaikessa täydessä tohinassa en oikeastaan ehtinyt edes jännittää ennen, kuin meidän vuoro lopulta tuli. Avouroksissa esiintyivät viikko sitten 2v. täyttäneet Elvis kera veljensä Väinön. Pojat saivat molemmat laatupalkinnon erinomainen. Elvis sijoitettiin luokkavoittajaksi, molemmille SA. Paras uros -kehästä tuomari kätteli ulos koirakon toisensa jälkeen, kunnes jäljellä oli Elvis kera kolmen muun uroksen. Voittajaksi ja Paras uros1 -sijalle itsensä hoiti tyylikkäästi veteraaniuros Ceriinan Ivar, joka oli lopulta koko erkkarin ROP. Elvis oli paras uros2 ja sai SERTin, joka tarkoitti sitä, että Elvistä saa tästä päivästä alkaen kutsua tittelillä Suomen Muotovalio!
Kaiken kaikkiaan päivä oli hieno ja menestyksekäs, Yarracitta -kasvatit nappasivat ROP- ja VSP- junnutittelit sekä veteraaninarttu Y. Kaneliprinsessa VET VSP - ja VSP -tittelit. Yarracitta -kennel sai kaksi uutta valiota Elviksen siskon Dhalma Pilccusen napatessa narttujen sertin. Molemmat valioituivat ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssä täytettyään 2v.
Elviksen valioittanut arvostelu kuuluu seuraavasti:
"Erinomaista rotutyyppiä oleva hyvänkokoinen uros. Erinomainen pää ja ilme kokonaisuudessaan. Kauniit, yhdensuuntaiset pään linjat, oikein sijoittuneet korvat. Vahva alaleuka. Kaunis kaulankaari, selvä säkä. Hyvä eturinta, oikea raajaluuston voimakkuus. Tasapainoiset kulmaukset, hyvä lihaskunto. Kaunis häntä. Liikkuu erinomaisesti joka suunnalta, säilyttää ylälinjan liikkeessä. Liikkeiden lisäksi koirassa puhuttelee erinomainen pää."
AVO ERI AVK1 SA PU2 SERT FI MVA
Tässä vielä kuva valiosisaruksista:
FI MVA Yarracitta Dyly Dohveli sekä FI MVA Yarracitta Dhalma Pilccunen
(kuvan on ottanut Niina Partanen)
Isosti kiitos kaikille mukana olleille superkivasta ja kaikinpuolin ikimuistettavasta päivästä ajoittain sateisessa Tuusulassa!
Erkkariin oli tänä vuonna ilmoittautunut ennätysmäärä pinsereitä, peräti 56 kappaletta! Tuomarina oli Tanya Ahlman-Stockmari. Kaikessa täydessä tohinassa en oikeastaan ehtinyt edes jännittää ennen, kuin meidän vuoro lopulta tuli. Avouroksissa esiintyivät viikko sitten 2v. täyttäneet Elvis kera veljensä Väinön. Pojat saivat molemmat laatupalkinnon erinomainen. Elvis sijoitettiin luokkavoittajaksi, molemmille SA. Paras uros -kehästä tuomari kätteli ulos koirakon toisensa jälkeen, kunnes jäljellä oli Elvis kera kolmen muun uroksen. Voittajaksi ja Paras uros1 -sijalle itsensä hoiti tyylikkäästi veteraaniuros Ceriinan Ivar, joka oli lopulta koko erkkarin ROP. Elvis oli paras uros2 ja sai SERTin, joka tarkoitti sitä, että Elvistä saa tästä päivästä alkaen kutsua tittelillä Suomen Muotovalio!
Kaiken kaikkiaan päivä oli hieno ja menestyksekäs, Yarracitta -kasvatit nappasivat ROP- ja VSP- junnutittelit sekä veteraaninarttu Y. Kaneliprinsessa VET VSP - ja VSP -tittelit. Yarracitta -kennel sai kaksi uutta valiota Elviksen siskon Dhalma Pilccusen napatessa narttujen sertin. Molemmat valioituivat ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssä täytettyään 2v.
Elviksen valioittanut arvostelu kuuluu seuraavasti:
"Erinomaista rotutyyppiä oleva hyvänkokoinen uros. Erinomainen pää ja ilme kokonaisuudessaan. Kauniit, yhdensuuntaiset pään linjat, oikein sijoittuneet korvat. Vahva alaleuka. Kaunis kaulankaari, selvä säkä. Hyvä eturinta, oikea raajaluuston voimakkuus. Tasapainoiset kulmaukset, hyvä lihaskunto. Kaunis häntä. Liikkuu erinomaisesti joka suunnalta, säilyttää ylälinjan liikkeessä. Liikkeiden lisäksi koirassa puhuttelee erinomainen pää."
AVO ERI AVK1 SA PU2 SERT FI MVA
Tässä vielä kuva valiosisaruksista:
(kuvan on ottanut Niina Partanen)
Isosti kiitos kaikille mukana olleille superkivasta ja kaikinpuolin ikimuistettavasta päivästä ajoittain sateisessa Tuusulassa!
lauantai 31. toukokuuta 2014
Yarracitta Dyly Dohveli 2v.
Elviksen elämänohjeet:
Koiramaisia elämänohjeita
- Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.
- Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kuonollasi.
- Laumasi tullessa kotiin, riennä tervehtimään heitä.
- Ole tottelevainen silloin, kun se on etusi mukaista.
- Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.
- Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.
- Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
- Syö halukkaasti ja innostuneesti.
- Ole uskollinen.
- Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
- Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.
- Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.
- Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.
- Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.
- Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
- Kun olet onnellinen, hyppele ympäriinsä ja anna hännän heiluttaa koko koiraa.
- (Veronica Hay)
Minun rakkauspakkaus ja muru, onnellisinta syntymäpäivää ikinä <3
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Hyviä ja huonoja uutisia
Toukokuu mennä porskuttaa sekin jo hippasen yli puolessa välissä. Kesä on vähitellen rantautumassa tännekin, nyt viikonloppuna lämpötilat ovat olleet reilusti yli 20 astetta ja meikäläinen on ainakin jo polttanut nahkansa ihan lahjakkaasti.
Eppunen on ollut sairastuvalla, mutta onneksi nyt vaan siellä. Eppu säikäytti oikein kunnolla torstaina, luulin sen jo saaneen halvauksen. Oireet olisivat sopineet siihen, oikea puoli oli heikko ja pää oli oikealle vinossa. Torstai-perjantaiyö mentiin eläinlääkärin ohjein kipulääkkeen turvin Eppu kainalossa, perjantaina päästiin sitten tutun ja turvallisen eläinlääkärin vastaanotolle Viksuun. Onneksi vaiva oli tosiaan viattomampaa kuin miltä aluksi näytti: diagnoosina on iäkkäille koirille tyypillinen vestibulaarisyndrooma ja mahdollinen sisäkorvan tulehdus. Eppu sai antibioottikuurin viikon ajalle sisäkorvatulehdusta hoitamaan, vestibulaarisyndrooman pitäisi noin viikossa parannella itsensä. Epun tilanne on onneksi jo nyt huomattavasti paljon parempi, liikkuminen sujuu jo paljon paremmin ja pään asento on hyvin jo suoristunut. Vähän rauhallisemmin Epun kanssa on nyt sitten otettu, eikä se ole ollut mukana lenkeillä. Se on hepsutellut menemään vapaana pihamaalla ja nauttinut auringon lämmöstä.
Elviksellä on ollut pari näyttelyä nyt toukokuussa. 3.5. oli Tampere KV, josta napsahti PU2, sert ja vara-CACIB. 17.5. Raumalla Elvis esiintyi ROPin ja sertin arvoisesti. Ensi viikonloppuna mennään sitten Tuuriin Miljoonakoirashow´hun. Kesäkuullekin on jotain näyttelysuunnitelmia jo tehty, joiden lisäksi Elvis on ilmoitettu elokuun Maailmanvoittajanäyttelyyn Helsinkiin.
Tänään kävimme Elviksen kanssa möllitokokisoissa Huittisten vanhalla urheilukentällä. Elvis yllätti lopulta ihan totaalisesti keskittyen hienosti helteestä ja muusta häiriöstä huolimatta. Luoksetulo jäi vähän vajaaksi, kun Elvis jäi höntyilemään vähän omiaan, mutta se teki kaiken häiriön alla sellaisen yllärin, että pysyi paikallaan kunnes kutsuttiin luokse! Olen niin ylpeä meistä molemmista, Elviksestä hienon suorituksen johdosta ja itsestäni, kun uskalsin lähteä kisoihin kokeilemaan :) Ehkä me vielä tästä jatkamme...
Huittisten Möllitoko 18.5.2014
Koira: Elvis
Ohjaaja: Anna-Mari Riihimäki
1. paikallaan makaaminen 1 min 8
2. seuraaminen kytkettynä 9,5
3. maahan/seiso 9,5
4. luoksetulo 5
5. hyppy 8,5
6. kokonaisvaikutelma 9
Yhteensä: 49,5 /60
Nyt hymyilyttää hieman!
Eppunen on ollut sairastuvalla, mutta onneksi nyt vaan siellä. Eppu säikäytti oikein kunnolla torstaina, luulin sen jo saaneen halvauksen. Oireet olisivat sopineet siihen, oikea puoli oli heikko ja pää oli oikealle vinossa. Torstai-perjantaiyö mentiin eläinlääkärin ohjein kipulääkkeen turvin Eppu kainalossa, perjantaina päästiin sitten tutun ja turvallisen eläinlääkärin vastaanotolle Viksuun. Onneksi vaiva oli tosiaan viattomampaa kuin miltä aluksi näytti: diagnoosina on iäkkäille koirille tyypillinen vestibulaarisyndrooma ja mahdollinen sisäkorvan tulehdus. Eppu sai antibioottikuurin viikon ajalle sisäkorvatulehdusta hoitamaan, vestibulaarisyndrooman pitäisi noin viikossa parannella itsensä. Epun tilanne on onneksi jo nyt huomattavasti paljon parempi, liikkuminen sujuu jo paljon paremmin ja pään asento on hyvin jo suoristunut. Vähän rauhallisemmin Epun kanssa on nyt sitten otettu, eikä se ole ollut mukana lenkeillä. Se on hepsutellut menemään vapaana pihamaalla ja nauttinut auringon lämmöstä.
Elviksellä on ollut pari näyttelyä nyt toukokuussa. 3.5. oli Tampere KV, josta napsahti PU2, sert ja vara-CACIB. 17.5. Raumalla Elvis esiintyi ROPin ja sertin arvoisesti. Ensi viikonloppuna mennään sitten Tuuriin Miljoonakoirashow´hun. Kesäkuullekin on jotain näyttelysuunnitelmia jo tehty, joiden lisäksi Elvis on ilmoitettu elokuun Maailmanvoittajanäyttelyyn Helsinkiin.
Tänään kävimme Elviksen kanssa möllitokokisoissa Huittisten vanhalla urheilukentällä. Elvis yllätti lopulta ihan totaalisesti keskittyen hienosti helteestä ja muusta häiriöstä huolimatta. Luoksetulo jäi vähän vajaaksi, kun Elvis jäi höntyilemään vähän omiaan, mutta se teki kaiken häiriön alla sellaisen yllärin, että pysyi paikallaan kunnes kutsuttiin luokse! Olen niin ylpeä meistä molemmista, Elviksestä hienon suorituksen johdosta ja itsestäni, kun uskalsin lähteä kisoihin kokeilemaan :) Ehkä me vielä tästä jatkamme...
Huittisten Möllitoko 18.5.2014
Koira: Elvis
Ohjaaja: Anna-Mari Riihimäki
1. paikallaan makaaminen 1 min 8
2. seuraaminen kytkettynä 9,5
3. maahan/seiso 9,5
4. luoksetulo 5
5. hyppy 8,5
6. kokonaisvaikutelma 9
Yhteensä: 49,5 /60
Nyt hymyilyttää hieman!
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Kevättuulia
Mahtava ilma, kertakaikkiaan!
Pinserit nauttivat kevätauringon lämmöstä siinä, missä toki omistajansakin ja paistattelevat päivää pihamaalle rakennetussa tarhassaan. Uusia lenkkeilymaastojakin on talven jäljiltä etsitty ja löydetty, ja juoksulenkit jälleen aloitettu. Kerrassaan loistavia fiiliksiä :)
Elvis sai sittemmin virallisetkin terveystutkimustuloksensa, melkoisen pitkän odottelun jälkeen (ainakin näin hyvin kärsimättömän omistajan mielestä aika oli hyvin pitkä!). Lonkat tulivat Kennelliitosta A/A, kyynärät 0/0 ja silmät tosiaan terveet. Sen puoleen siis kaikki kunnossa. Kesäkuussa tulee sitten täyteen maaginen "aikuisikä" 2v.
Treenaaminen jatkuu, Elvis harjoittelee edelleen Luonnontassun oppien mukaista tokoa kerta viikkoon, mutta ollaan löydetty myös kauan kaivattu rally-tokoryhmä, kun paikallinen koirayhdistys aloitti treeniporukan. Liityimme mukaan ja olemme sielläkin kerta viikkoon viihtyneet. Sen lisäksi käymme Sannan ja Sirun kanssa mahdollisuuksien mukaan tekemässä vielä tokon yhteistreenejä. Nyt Siru on aloittanut juoksun, joten toistaiseksi nämä treenit ovat "jäissä". Verijälkeäkin on tehty, mutta vähemmän aktiivisesti. Pitäisi aktivoida itsensä myös sen suhteen. Elvis on mukavin mahdollinen treenikaveri, se on motivoitunut unohtamatta kuitenkaan pinseriyttään, joka tuo omanlaisensa piristysruiskeen ihan kaikkeen menoon. Elvis myös kestää toistoja hyvin, eikä turhaudu helposti, vaan jaksaa miettiä oikeaa vaihtoehtoa.
Eppu ja Lalli viettävät mukavaa ja leppoisaa oloneuvoksen elämää, tosin temppuilevat nekin mielellään, kun jotain ollaan tekemässä. Kaiken kaikkiaan kolmen uroksen elämä samassa taloudessa sujuu melkoisen helposti ja mutkattomasti. Epulla alkaa sen verran 13,5 vuoden ikä näkyä, että ihan pisimmille lenkeille tai juoksulenkeille en enää Eppusta mukaan ota. Muuten se on suhteellisen reipas ja virkeä Wanhus, jolle ruoka, herkut ja kaikenlainen kiva tekeminen maistuu edelleen.
Elviksellä on muutamia näyttelyitä tulossa kevään ja kesän aikana, ilmoitettu se on nyt Tampereelle KV-näyttelyyn ja Rauman kaikkien rotujen näyttelyyn. Molemmat ovat toukokuussa. Pitkän näyttelytauon jälkeen jo vähän jännittää!
Yarracitta Eppuhuippuheppu, 13,5v.
Yarracitta Dyly Dohveli 22 kk.
Yarracitta Lallilapanen, 6 v.
Elvis ystävineen: pinseri Zorro ja saksanpaimen Siru.
Pinserit nauttivat kevätauringon lämmöstä siinä, missä toki omistajansakin ja paistattelevat päivää pihamaalle rakennetussa tarhassaan. Uusia lenkkeilymaastojakin on talven jäljiltä etsitty ja löydetty, ja juoksulenkit jälleen aloitettu. Kerrassaan loistavia fiiliksiä :)
Elvis sai sittemmin virallisetkin terveystutkimustuloksensa, melkoisen pitkän odottelun jälkeen (ainakin näin hyvin kärsimättömän omistajan mielestä aika oli hyvin pitkä!). Lonkat tulivat Kennelliitosta A/A, kyynärät 0/0 ja silmät tosiaan terveet. Sen puoleen siis kaikki kunnossa. Kesäkuussa tulee sitten täyteen maaginen "aikuisikä" 2v.
Treenaaminen jatkuu, Elvis harjoittelee edelleen Luonnontassun oppien mukaista tokoa kerta viikkoon, mutta ollaan löydetty myös kauan kaivattu rally-tokoryhmä, kun paikallinen koirayhdistys aloitti treeniporukan. Liityimme mukaan ja olemme sielläkin kerta viikkoon viihtyneet. Sen lisäksi käymme Sannan ja Sirun kanssa mahdollisuuksien mukaan tekemässä vielä tokon yhteistreenejä. Nyt Siru on aloittanut juoksun, joten toistaiseksi nämä treenit ovat "jäissä". Verijälkeäkin on tehty, mutta vähemmän aktiivisesti. Pitäisi aktivoida itsensä myös sen suhteen. Elvis on mukavin mahdollinen treenikaveri, se on motivoitunut unohtamatta kuitenkaan pinseriyttään, joka tuo omanlaisensa piristysruiskeen ihan kaikkeen menoon. Elvis myös kestää toistoja hyvin, eikä turhaudu helposti, vaan jaksaa miettiä oikeaa vaihtoehtoa.
Eppu ja Lalli viettävät mukavaa ja leppoisaa oloneuvoksen elämää, tosin temppuilevat nekin mielellään, kun jotain ollaan tekemässä. Kaiken kaikkiaan kolmen uroksen elämä samassa taloudessa sujuu melkoisen helposti ja mutkattomasti. Epulla alkaa sen verran 13,5 vuoden ikä näkyä, että ihan pisimmille lenkeille tai juoksulenkeille en enää Eppusta mukaan ota. Muuten se on suhteellisen reipas ja virkeä Wanhus, jolle ruoka, herkut ja kaikenlainen kiva tekeminen maistuu edelleen.
Elviksellä on muutamia näyttelyitä tulossa kevään ja kesän aikana, ilmoitettu se on nyt Tampereelle KV-näyttelyyn ja Rauman kaikkien rotujen näyttelyyn. Molemmat ovat toukokuussa. Pitkän näyttelytauon jälkeen jo vähän jännittää!
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Hei maaliskuuta!
Jokablogin vakiolausahdus: kylläpä aika rientää! Mutta niin se tosiaan tekee, nyt mennään hyvää vauhtia jo maaliskuuta. Talvi jäi tai on jäämässä melko mitättömäksi, pari viikkoa isompia pakkasia ja se oli sitten siinä. Lunta ei enää ole maassa kuin ihan muisto siitä, että sitä tänäkin talvena kuitenkin saatiin.
Elvis on käynyt pyörähtämässä tänä vuonna Turun KV-näyttelyssä tammikuussa saalistaen sieltä PU3 -sijan, Varasertin ja uransa ekan CACIBin. Arvostelu oli kiva ja tullee Elviksen sivulle, jos vain sen jostain saan esille kaivettua. Seuraavat näytelmät on ajastettu vasta toukokuulle, Tampere KV ohjelmassa silloin. Muuten ollaan vasta hyvin suunnitteluasteella.
Elvis kävi myös lonkka- ja kyynärkuvissa sekä silmäpeilauksessa ystävänpäivänä 14.2. Hakametsän eläinklinikalla Tampereella. Silmät tarkasti terveiksi eläinlääkäri Sanna Elfving, joka on tarkastanut myös Epun ja Lallin silmät tarvittaessa. Lonkka- ja kyynärkuvista odotellaan edelleen (!!) virallista lausuntoa, mutta ihan hyviltä näyttivät näin maallikon silmiin. Myös kuvanneen eläinlääkäri Hanna Paloksen mukaan kuvat näyttivät hyviltä.
Lallilla oli tässä taannoin vähän terveysmurheita, jotka saatiin hyvin hoidettua kuntoon luottoklinikallamme Viksussa Sastamalassa. Lalli voi jälleen hyvin ja on oma reipas ja varsin valloittava itsensä. Eppu porskuttaa 13,5-vuotiaana vielä lauman jatkona ihan kuin aina ennenkin, ikää ei juuri huomaa muuten kuin valkoiseksi muuttuneesta naamasta.
Elvis tokoilee edelleen Sastamalassa Luonnontassun pätevässä opissa kanssani ja tämän vuoden eka verijälki tehtiin tänään. Hieman oli homma hakusessa molemmilla, mutta lisää treeniä sitten vain. Lallikin opettelee kotiopetuksessa tokon saloja ja on varsin innokas ja asiaan vihkiytynyt oppilas.
Ai niin. Viime vuoden näyttelymenestystä tuli sen verran, että Elvis pokkasi vuodenvaihteen jälkeen pari pystiä: Huittisten Seudun Koirayhdistyksen Vuoden 2013 Näyttelykoira sekä Pinserit ry:n Vuoden 2013 Juniori. Lisäksi E oli Pinserit ry:n näyttelykoirakisassa urosten kolmonen hienojen valiourosten Ceriinan Quicksilver ja Ceriinan Ivar jälkeen. Onnea kaikille kisassa menestystä niittäneille!
Elviksen menestyksen lisäksi mieltä lämmittää erityisesti Epun tyttären, Megamagee Sham-And-A-Lien voitto näyttelykoirakisan narttujen sarjassa sekä kennel Yarracittan Vuoden Kasvattaja -titteli. Onnea vielä tätäkin kautta erityisen vilpittömästi ja koko sydämestä Pirjolle ja Karolle!
Elvis on käynyt pyörähtämässä tänä vuonna Turun KV-näyttelyssä tammikuussa saalistaen sieltä PU3 -sijan, Varasertin ja uransa ekan CACIBin. Arvostelu oli kiva ja tullee Elviksen sivulle, jos vain sen jostain saan esille kaivettua. Seuraavat näytelmät on ajastettu vasta toukokuulle, Tampere KV ohjelmassa silloin. Muuten ollaan vasta hyvin suunnitteluasteella.
Elvis kävi myös lonkka- ja kyynärkuvissa sekä silmäpeilauksessa ystävänpäivänä 14.2. Hakametsän eläinklinikalla Tampereella. Silmät tarkasti terveiksi eläinlääkäri Sanna Elfving, joka on tarkastanut myös Epun ja Lallin silmät tarvittaessa. Lonkka- ja kyynärkuvista odotellaan edelleen (!!) virallista lausuntoa, mutta ihan hyviltä näyttivät näin maallikon silmiin. Myös kuvanneen eläinlääkäri Hanna Paloksen mukaan kuvat näyttivät hyviltä.
Lallilla oli tässä taannoin vähän terveysmurheita, jotka saatiin hyvin hoidettua kuntoon luottoklinikallamme Viksussa Sastamalassa. Lalli voi jälleen hyvin ja on oma reipas ja varsin valloittava itsensä. Eppu porskuttaa 13,5-vuotiaana vielä lauman jatkona ihan kuin aina ennenkin, ikää ei juuri huomaa muuten kuin valkoiseksi muuttuneesta naamasta.
Elvis tokoilee edelleen Sastamalassa Luonnontassun pätevässä opissa kanssani ja tämän vuoden eka verijälki tehtiin tänään. Hieman oli homma hakusessa molemmilla, mutta lisää treeniä sitten vain. Lallikin opettelee kotiopetuksessa tokon saloja ja on varsin innokas ja asiaan vihkiytynyt oppilas.
Ai niin. Viime vuoden näyttelymenestystä tuli sen verran, että Elvis pokkasi vuodenvaihteen jälkeen pari pystiä: Huittisten Seudun Koirayhdistyksen Vuoden 2013 Näyttelykoira sekä Pinserit ry:n Vuoden 2013 Juniori. Lisäksi E oli Pinserit ry:n näyttelykoirakisassa urosten kolmonen hienojen valiourosten Ceriinan Quicksilver ja Ceriinan Ivar jälkeen. Onnea kaikille kisassa menestystä niittäneille!
Elviksen menestyksen lisäksi mieltä lämmittää erityisesti Epun tyttären, Megamagee Sham-And-A-Lien voitto näyttelykoirakisan narttujen sarjassa sekä kennel Yarracittan Vuoden Kasvattaja -titteli. Onnea vielä tätäkin kautta erityisen vilpittömästi ja koko sydämestä Pirjolle ja Karolle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)