Sunnuntaina 8.6. pyörähdettiin ekakertalaisina Roturacessa Elviksen ja Lallin voimin. Pojat pinkoivat hienosti vieheeltä, Elvis aikaan 7,85 ja Lalli 9,1. Molemmat näyttivät nauttivan touhusta kovasti, eikä kerta varmasti jää viimeiseksi! Lalli osallistui myös Drive In -mätsäriin, jossa se pyörähteli BIS3 -pallille sinisten kehästä. Elviksen veli Väinö oli Lallin parina saaden siitä punaisen nauhan ja sijoittuen punaisten kolmoseksi. Hauskaa ja rentoa meininkiä! Mukana oli myös paria ikäluokkaa Epun lapsia, ja on ne vaan hienoja! 3-vuotias Nikka-poika oikein erityisen komea, riistanvärinen uros.
Olin ilmoittanut Elviksen Pöytyälle kaikkien rotujen näyttelyyn, jonne sitten päätimme hetken empimisen jälkeen lähteä. Ensin toki varmistimme Jaanalta Pöytyän paikallissään. Hirmuisen kylmä tuuli puhalsi puuskittain pitkin urheilukenttää ja tajusin olevani suhteellisen vähissä vaatteissa kerrospukeutumisesta ja villapaidasta huolimatta. Elvis pääsi hetkeksi leikkimään junioriluokkaan osallistuvan pinseriuroksen kanssa ja hienosti pojat tulivat juttuun.
Elvis avasi nyt sitten uransa valioluokissa ja teki sen ihan tyylillä ollen PU1 ja ROP. Musta juniorinarttu Sini-Minin Valentine oli VSP. Kehän laidalla oli oikein mukava tunnelma, mielestäni. Jäimme odottelemaan isoja kehiä ja lopulta aurinkokin palkitsi odottajat ja se villapaita alkoi olla jo vähän liikaa. Kakkosryhmän arvosteli tuomari Soile Bister, joka sijoittikin Elviksen sijalle RYP3! Elviksellä on nyt hieman reilun vuoden mittaisella näyttelyurallaan kaksi ryhmäsijoitusta, toinen Kankaanpäästä 10 kk iässä ja toinen nyt 2-vuotiaana Pöytyältä.
Lisää sydämentykytyksiä oli kuitenkin luvassa, nyt tosin huomattavasti vähemmän positiivisesti. Tänään aamulenkillä Elvis oli jotenkin onnistunut nykäisemään itsensä irti Tuomakselta hihnoineen päivineen ja painui metsään pölypilvet perässään huimaa vauhtia. Karkaaminen tapahtui noin 50 metrin päässä kotoa. Pienestä pinseripojasta ei sitten näkynyt jälkeäkään neljään ja puoleen tuntiin, ja minä ehdin olla jo ihan sydän syrjällään. Etsintäpartio Tuomas ja Lalli oli kuitenkin liikkeellä, mummu ja lapset päivystivät kotona Epun kanssa. Lopulta, tosiaan neljä ja puoli tuntia katoamisen jälkeen Elvis löytyi kotipihasta, johon se oli saapunut syömään sille varta vasten houkuttimeksi jätettyä jauhelihaa. Helpotuksen huokaus ja iso kivi sydämeltä! Nyt on Elvistä hemmoteltu ja silitelty ja sylitelty, pussattu puhki. Osansa rapsutuksista ja kehuista ovat toki saaneet myös isommat pojat. Lalli oli lähtenyt hienosti ohjattuna jäljelle siitä, mistä Elvis otti hatkat. Elvis on täysin kunnossa, ei oikeastaan edes naarmuja missään, mutta AIVAN lopen uupunut. Se on käytännössä viettänyt koko päivän leväten. Safe and Sound, turvassa kuitenkin.
Seikkailu onnellisesti ohi, ja toista emme välitä kokea välttämättä ikinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti