Wirkeä, Wireä, Wetreä, Waltawan Rakas Weteraani <3
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Eppu 14v.
Laitetaan tästä nyt vielä ihan oma, virallinen postaus:
Wirkeä, Wireä, Wetreä, Waltawan Rakas Weteraani <3
Wirkeä, Wireä, Wetreä, Waltawan Rakas Weteraani <3
perjantai 29. elokuuta 2014
Vähän liian jännää
Onpas ollut melkoinen elokuun loppu!
Eppu vietti 14-vuotissyntymäpäiviään 20.8.2014, mutta jäi kyllä reppana juhlimatta kaikkien muiden tapahtumien alle. No, kun tästä on toivuttu, pidetään sitten sitäkin isommat juhlat!
Elvis nimittäin teki jälleen katoamistempun ollen tällä kertaa reissussaan 3,5 tunnin ajan. Ilta alkoi jo pimetä ja lähes koko ajan oli satanut enemmän tai vähemmän vettä ja minä odotin pikkupinseriä kotiin sydän syrjällään. Hirveän pitkältä tuntunut odotus palkittiin, kun Elvis tuli lopulta kotiin aivan märkänä, mutta silmin nähden ehjänä. En löytänyt minkäänlaista ruhjetta tai mitään muutakaan merkkiä mahdollisista vammoista tai karkureissun tapahtumista. Väsynyt Elvis toki oli ja pääsikin pian nukkumaan.
Torstaina Elvis oli vähän jäykän oloinen ja ajoittain vaikutti siltä, että se olisi ontunut vasenta etujalkaansa. Soittelin eläinklinikalle, jonka palveluja käytämme aina, kun tarvetta on ja sain ohjeet pitää Elvis levossa. Toimin ohjeiden mukaan ja siitä huolimatta Elvis herätti perjantaiaamulla noin viiden aikaan vinkumalla, läähättämällä ja kuolaamalla. Elvis oli myös selvästi haluton liikkumaan, eikä sillä ollut oikein hyvä missään asennossa. Kaikkein mieluiten se lopulta istui etujalat ylhäällä, selkä aivan köyryssä.
Kunhan kello tuli niin paljon, että Viksu avasi ovensa, lähdimme Elviksen kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Elvis tutkittiin perusteellisesti, siitä otettiin kaula-, selkä- ja lannerangan röntgenkuvat sekä verikokeita. Elviksen kova kiputila hämmästytti niin klinikan hoitajat kuin tutkivan lääkärinkin. Loputtoman pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen pääsin hakemaan pikkupinserin kotiin. Diagnoosi oli todella lohduton: spondyloosi.
Hain kaiken mahdollisen nopeasti saatavilla olevan tiedon spondyloosista ja sen ennusteesta, hoidosta ja kaikesta muusta siihen liittyvästä. Kyselin ystäviltä, tuttavilta ja kylänmiehiltä. Tulevaisuus alkoi vähitellen vaikuttaa hieman valoisammalta, vaikka parantumaton ja etenevä sairaus tuntui mielestäni edelleen kohtuuttomalta.
Elvis lähti paranemaan kuitenkin hämmästyttävällä vauhdilla ja jo maanantaina pystyin vähentämään siltä vahvempaa kipulääkettä. Keskiviikkona se jätettiin kokonaan pois. Lisätutkimuksiin meitä patistettiin kovasti, ja lopulta hienojen suositusten jälkeen varasin ajan Eläinystäväsi Lääkäri -asemalle eläinlääkäri Juha Kalliolle. Hänen erikoisalaansa ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä ortopedia. Hän on myös Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen. Aika saatiin onneksi nopeasti viikon päähän ensimmäisistä tutkimuksista.
Tänään siis suuntasimme puoleksi päiväksi Tampereelle tutkimuksia varten. Elvikseltä kuvattaisiin viralliset selkäkuvat ja sille tehtäisiin muut eläinlääkärin tarpeelliseksi katsomat tutkimukset. Lopulta eläinlääkäri kertoi, että Elviksellä on ilmeisesti jossain vaiheessa ollut jonkinlainen bakteeritulehdus, viattomalta vaikuttanut hetkellinen oire, jota välttämättä ei ole edes huomattu. Tämä on aiheuttanut Elviksen lannerankaan bakteeritulehduksen, diskusspondyliitin, josta syystä Elviksen lannerangassa on spondyloosia muistuttava muutos. Se ei siis ole spondyloosia, vaikka muutos rangassa onkin pysyvä, vaan se on bakteeritulehduksen aiheuttama nikamamuutos, jota nyt hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla. Kahden viikon kuluttua mennään kontrolloimaan tulehdusarvot ja mietitään antibioottihoidon kestoa. Eläinlääkärin mukaan Elvis saattaa saada Kennelliitosta joko SP0 (ei muutoksia) tai SP1 (lievät muutokset) -lausunnon, mutta perinnöllistä spondyloosia siellä ei edelleenkään ole.
Voitte uskoa, että sydämeltä vierähti vähän isompi kivi! Nyt Elvis saa toipua rauhassa ja vähitellen aloittaa lenkkeilyn uudelleen. Kunhan akuutein vaihe on hoidettu, Elvis pääsee tutustumaan eläinfysioterapian ihmeelliseen maailmaan enkä pidä mahdottomana sitäkään, että lähtisimme kokeilemaan vielä vesiterapiaa. Katsotaan, mitä eft jatkossa suosittelee.
Pikkupinserin tilanteen selvittyä voimme hyvillä mielin siis keskittyä nauttimaan siitä, että Lallista on tullut täysin irti pidettävä koira, joka nauttii sienimetsässä samoilusta valtavasti. Olen Lallista hirveän ylpeä, se on nyt 7-vuotiaana riittävän järkevä ollakseen aikuinen, mutta sillä on vielä se pinserinpilke silmäkulmassa. Rakas muru!
Eppu tulee saamaan ansaitsemansa kunnialliset syntymäpäivät, ehkä jo huomenna. Nythän meillä on triplasti aihetta juhlaan!!
Eppu vietti 14-vuotissyntymäpäiviään 20.8.2014, mutta jäi kyllä reppana juhlimatta kaikkien muiden tapahtumien alle. No, kun tästä on toivuttu, pidetään sitten sitäkin isommat juhlat!
Elvis nimittäin teki jälleen katoamistempun ollen tällä kertaa reissussaan 3,5 tunnin ajan. Ilta alkoi jo pimetä ja lähes koko ajan oli satanut enemmän tai vähemmän vettä ja minä odotin pikkupinseriä kotiin sydän syrjällään. Hirveän pitkältä tuntunut odotus palkittiin, kun Elvis tuli lopulta kotiin aivan märkänä, mutta silmin nähden ehjänä. En löytänyt minkäänlaista ruhjetta tai mitään muutakaan merkkiä mahdollisista vammoista tai karkureissun tapahtumista. Väsynyt Elvis toki oli ja pääsikin pian nukkumaan.
Torstaina Elvis oli vähän jäykän oloinen ja ajoittain vaikutti siltä, että se olisi ontunut vasenta etujalkaansa. Soittelin eläinklinikalle, jonka palveluja käytämme aina, kun tarvetta on ja sain ohjeet pitää Elvis levossa. Toimin ohjeiden mukaan ja siitä huolimatta Elvis herätti perjantaiaamulla noin viiden aikaan vinkumalla, läähättämällä ja kuolaamalla. Elvis oli myös selvästi haluton liikkumaan, eikä sillä ollut oikein hyvä missään asennossa. Kaikkein mieluiten se lopulta istui etujalat ylhäällä, selkä aivan köyryssä.
Kunhan kello tuli niin paljon, että Viksu avasi ovensa, lähdimme Elviksen kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Elvis tutkittiin perusteellisesti, siitä otettiin kaula-, selkä- ja lannerangan röntgenkuvat sekä verikokeita. Elviksen kova kiputila hämmästytti niin klinikan hoitajat kuin tutkivan lääkärinkin. Loputtoman pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen pääsin hakemaan pikkupinserin kotiin. Diagnoosi oli todella lohduton: spondyloosi.
Hain kaiken mahdollisen nopeasti saatavilla olevan tiedon spondyloosista ja sen ennusteesta, hoidosta ja kaikesta muusta siihen liittyvästä. Kyselin ystäviltä, tuttavilta ja kylänmiehiltä. Tulevaisuus alkoi vähitellen vaikuttaa hieman valoisammalta, vaikka parantumaton ja etenevä sairaus tuntui mielestäni edelleen kohtuuttomalta.
Elvis lähti paranemaan kuitenkin hämmästyttävällä vauhdilla ja jo maanantaina pystyin vähentämään siltä vahvempaa kipulääkettä. Keskiviikkona se jätettiin kokonaan pois. Lisätutkimuksiin meitä patistettiin kovasti, ja lopulta hienojen suositusten jälkeen varasin ajan Eläinystäväsi Lääkäri -asemalle eläinlääkäri Juha Kalliolle. Hänen erikoisalaansa ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä ortopedia. Hän on myös Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen. Aika saatiin onneksi nopeasti viikon päähän ensimmäisistä tutkimuksista.
Tänään siis suuntasimme puoleksi päiväksi Tampereelle tutkimuksia varten. Elvikseltä kuvattaisiin viralliset selkäkuvat ja sille tehtäisiin muut eläinlääkärin tarpeelliseksi katsomat tutkimukset. Lopulta eläinlääkäri kertoi, että Elviksellä on ilmeisesti jossain vaiheessa ollut jonkinlainen bakteeritulehdus, viattomalta vaikuttanut hetkellinen oire, jota välttämättä ei ole edes huomattu. Tämä on aiheuttanut Elviksen lannerankaan bakteeritulehduksen, diskusspondyliitin, josta syystä Elviksen lannerangassa on spondyloosia muistuttava muutos. Se ei siis ole spondyloosia, vaikka muutos rangassa onkin pysyvä, vaan se on bakteeritulehduksen aiheuttama nikamamuutos, jota nyt hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla. Kahden viikon kuluttua mennään kontrolloimaan tulehdusarvot ja mietitään antibioottihoidon kestoa. Eläinlääkärin mukaan Elvis saattaa saada Kennelliitosta joko SP0 (ei muutoksia) tai SP1 (lievät muutokset) -lausunnon, mutta perinnöllistä spondyloosia siellä ei edelleenkään ole.
Voitte uskoa, että sydämeltä vierähti vähän isompi kivi! Nyt Elvis saa toipua rauhassa ja vähitellen aloittaa lenkkeilyn uudelleen. Kunhan akuutein vaihe on hoidettu, Elvis pääsee tutustumaan eläinfysioterapian ihmeelliseen maailmaan enkä pidä mahdottomana sitäkään, että lähtisimme kokeilemaan vielä vesiterapiaa. Katsotaan, mitä eft jatkossa suosittelee.
Pikkupinserin tilanteen selvittyä voimme hyvillä mielin siis keskittyä nauttimaan siitä, että Lallista on tullut täysin irti pidettävä koira, joka nauttii sienimetsässä samoilusta valtavasti. Olen Lallista hirveän ylpeä, se on nyt 7-vuotiaana riittävän järkevä ollakseen aikuinen, mutta sillä on vielä se pinserinpilke silmäkulmassa. Rakas muru!
Eppu tulee saamaan ansaitsemansa kunnialliset syntymäpäivät, ehkä jo huomenna. Nythän meillä on triplasti aihetta juhlaan!!
sunnuntai 10. elokuuta 2014
WDS 2014
Takana on aika mieletön viikonloppu mahtavien ihmisten ja toinen toistaan hienompien koirien parissa.
Elviksen perjantaiaamu alkoi jo varhain, kun me kello 5 lähdettiin kohti Helsinkiä. Kolme tuntia myöhemmin oltiinkin jo tohinalla menossa - valtavassa ruuhkassa - kohti Messukeskusta Anun kyydillä. Mukana meillä oli Elvis ja siskonsa Dhalma.
Pari pentua oli ilmoitettu mukaan ja ne arvosteltiin ensimmäisenä. Kaikkiaan pinsereitä oli ilmoitettu mukaan ennätysmäärä 96! Elviksen vuoro oli urosten valioluokassa, viimeisenä arvosteltavana uroksena ja se saikin levätä ennen tulevaa suoritusta omassa häkissään. Handleri jännitti varmaan enemmän kuin koskaan, mutta onneksi koira ei jännitä.
Tuomarina toiminut Horst Kliebenstein piti Elviksestä kovasti ja päädyimme valioluokan toiselle sijalle heti upeasti esiintyneen Ceriinan Quicksilverin jälkeen. Mieltä lämmitti kovasti kehän laidalta saatu palaute Elviksen esiintymisestä, joka oli näyttänyt hyvältä. Päädyin lopulta esittämään Elviksen vapaasti ja se toimi tällä kertaa hienosti. Koska olimme luokkakakkosia, pääsimme kilpailemaan vara-CACIBista kahden muun uroksen kanssa. Tuomari ei mielestäni pitkään pohtinut valintaansa, vaan ojensi va-CA:n meille! Näin ollen Elvis on nyt sitten "Vice World Winner 2014". Virallinen titteli se ei ole, mutta kuvaa siis Elviksen sijoitusta. Mun pieni Elvis ylitti itsensä ja mun odotukset tuhannesti, tulos oli mielettömän hieno isossa ja kovassa porukassa.
Ceriinan Quicksilver oli lopulta ROP ja ruotsalainen Lilla Enebys Be Briska VSP, molemmat saavuttivat Maailman Voittaja -tittelit.
Lauantaina aamulla lähdimme Elviksen ja Anun kanssa jälleen kohti Messukeskusta. Tällä kertaa meidän oli määrä päivystää Pinserit RY.n rotukopilla Elviksen toimiessa mallikoirana.
Rotukoppi oli sisustettu todella kauniisti ja tasapainoisesti, siellä päivysti ihan ylpeydellä! Elvis edusti rotuaan hienosti ja sai paljon paljon mieleisiä rapsutuksia. Aamupäivä ständillä kului valtavan nopeasti, väkeä kävi jonkun verran ja paljon tuli kysymyksiä pinseristä lapsiperheen koirana, samoin harrastusmahdollisuudet pinserin kanssa kiinnostivat kovasti. Onneksi etenkin ensin mainitusta on kolmen urospinserin ja kahden alle kouluikäisen lapsen omakohtaista kokemusta, joten siihen oli helppo vastata.
Messukeskus jäi vähän haikealla mielellä taakse vähän puolen päivän jälkeen. Odotettu tapahtuma olisi nyt meidän osalta ohi.
Helsingistä suuntasin vielä Pornaisiin ja kennel Megamageen kesätapaamiseen, josta nyt voi kai tavallaan jo puhua perinteisenä :) Perillä ehdin vielä tapaamaan saksalaisen pinserikasvattajan ennen kuin tämän piti lähteä kohti lentokenttää. Samoin kuulumisia vaihdettiin Yhdysvalloista saapuneen kasvattajan kanssa. Molemmat pitivät Elviksestä kovasti ja pääsipä E vielä kuvattavaksi:
Pitkän viikonlopun väsymys näkyy vähän, mutta urhoollisesti Elvis jaksoi yrittää parhaansa vielä tässäkin vaiheessa. Kuvan on ottanut Yvonne Perry.
Pari tuntia vierähti Karolla pinsereitä ihastellessa, erityisesti tietty Eetsiä, mutta myös muita vielä tuossa vaiheessa mukana olleita. Lopulta Elvis alkoi kuitenkin olla jo niin väsynyt, että katsoin parhaaksi lähteä ajamaan kohti kotia.
Fiilis koko viikonlopusta on sanoinkuvaamaton edelleen! Mahtavia ihmisiä, upeita koiria ja kaikkea. Kokemus, joka ei unohdu ihan äkkiä. Kiitos kaikille tämän mahdollistaneille, erityisesti kiitos Elviksen kasvattajalle Pirjolle mielettömän upeasta pinseristä!
Elviksen perjantaiaamu alkoi jo varhain, kun me kello 5 lähdettiin kohti Helsinkiä. Kolme tuntia myöhemmin oltiinkin jo tohinalla menossa - valtavassa ruuhkassa - kohti Messukeskusta Anun kyydillä. Mukana meillä oli Elvis ja siskonsa Dhalma.
Pari pentua oli ilmoitettu mukaan ja ne arvosteltiin ensimmäisenä. Kaikkiaan pinsereitä oli ilmoitettu mukaan ennätysmäärä 96! Elviksen vuoro oli urosten valioluokassa, viimeisenä arvosteltavana uroksena ja se saikin levätä ennen tulevaa suoritusta omassa häkissään. Handleri jännitti varmaan enemmän kuin koskaan, mutta onneksi koira ei jännitä.
Tuomarina toiminut Horst Kliebenstein piti Elviksestä kovasti ja päädyimme valioluokan toiselle sijalle heti upeasti esiintyneen Ceriinan Quicksilverin jälkeen. Mieltä lämmitti kovasti kehän laidalta saatu palaute Elviksen esiintymisestä, joka oli näyttänyt hyvältä. Päädyin lopulta esittämään Elviksen vapaasti ja se toimi tällä kertaa hienosti. Koska olimme luokkakakkosia, pääsimme kilpailemaan vara-CACIBista kahden muun uroksen kanssa. Tuomari ei mielestäni pitkään pohtinut valintaansa, vaan ojensi va-CA:n meille! Näin ollen Elvis on nyt sitten "Vice World Winner 2014". Virallinen titteli se ei ole, mutta kuvaa siis Elviksen sijoitusta. Mun pieni Elvis ylitti itsensä ja mun odotukset tuhannesti, tulos oli mielettömän hieno isossa ja kovassa porukassa.
Ceriinan Quicksilver oli lopulta ROP ja ruotsalainen Lilla Enebys Be Briska VSP, molemmat saavuttivat Maailman Voittaja -tittelit.
Lauantaina aamulla lähdimme Elviksen ja Anun kanssa jälleen kohti Messukeskusta. Tällä kertaa meidän oli määrä päivystää Pinserit RY.n rotukopilla Elviksen toimiessa mallikoirana.
Messukeskus jäi vähän haikealla mielellä taakse vähän puolen päivän jälkeen. Odotettu tapahtuma olisi nyt meidän osalta ohi.
Helsingistä suuntasin vielä Pornaisiin ja kennel Megamageen kesätapaamiseen, josta nyt voi kai tavallaan jo puhua perinteisenä :) Perillä ehdin vielä tapaamaan saksalaisen pinserikasvattajan ennen kuin tämän piti lähteä kohti lentokenttää. Samoin kuulumisia vaihdettiin Yhdysvalloista saapuneen kasvattajan kanssa. Molemmat pitivät Elviksestä kovasti ja pääsipä E vielä kuvattavaksi:
Pitkän viikonlopun väsymys näkyy vähän, mutta urhoollisesti Elvis jaksoi yrittää parhaansa vielä tässäkin vaiheessa. Kuvan on ottanut Yvonne Perry.
Pari tuntia vierähti Karolla pinsereitä ihastellessa, erityisesti tietty Eetsiä, mutta myös muita vielä tuossa vaiheessa mukana olleita. Lopulta Elvis alkoi kuitenkin olla jo niin väsynyt, että katsoin parhaaksi lähteä ajamaan kohti kotia.
Fiilis koko viikonlopusta on sanoinkuvaamaton edelleen! Mahtavia ihmisiä, upeita koiria ja kaikkea. Kokemus, joka ei unohdu ihan äkkiä. Kiitos kaikille tämän mahdollistaneille, erityisesti kiitos Elviksen kasvattajalle Pirjolle mielettömän upeasta pinseristä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)