Onpas ollut melkoinen elokuun loppu!
Eppu vietti 14-vuotissyntymäpäiviään 20.8.2014, mutta jäi kyllä reppana juhlimatta kaikkien muiden tapahtumien alle. No, kun tästä on toivuttu, pidetään sitten sitäkin isommat juhlat!
Elvis nimittäin teki jälleen katoamistempun ollen tällä kertaa reissussaan 3,5 tunnin ajan. Ilta alkoi jo pimetä ja lähes koko ajan oli satanut enemmän tai vähemmän vettä ja minä odotin pikkupinseriä kotiin sydän syrjällään. Hirveän pitkältä tuntunut odotus palkittiin, kun Elvis tuli lopulta kotiin aivan märkänä, mutta silmin nähden ehjänä. En löytänyt minkäänlaista ruhjetta tai mitään muutakaan merkkiä mahdollisista vammoista tai karkureissun tapahtumista. Väsynyt Elvis toki oli ja pääsikin pian nukkumaan.
Torstaina Elvis oli vähän jäykän oloinen ja ajoittain vaikutti siltä, että se olisi ontunut vasenta etujalkaansa. Soittelin eläinklinikalle, jonka palveluja käytämme aina, kun tarvetta on ja sain ohjeet pitää Elvis levossa. Toimin ohjeiden mukaan ja siitä huolimatta Elvis herätti perjantaiaamulla noin viiden aikaan vinkumalla, läähättämällä ja kuolaamalla. Elvis oli myös selvästi haluton liikkumaan, eikä sillä ollut oikein hyvä missään asennossa. Kaikkein mieluiten se lopulta istui etujalat ylhäällä, selkä aivan köyryssä.
Kunhan kello tuli niin paljon, että Viksu avasi ovensa, lähdimme Elviksen kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Elvis tutkittiin perusteellisesti, siitä otettiin kaula-, selkä- ja lannerangan röntgenkuvat sekä verikokeita. Elviksen kova kiputila hämmästytti niin klinikan hoitajat kuin tutkivan lääkärinkin. Loputtoman pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen pääsin hakemaan pikkupinserin kotiin. Diagnoosi oli todella lohduton: spondyloosi.
Hain kaiken mahdollisen nopeasti saatavilla olevan tiedon spondyloosista ja sen ennusteesta, hoidosta ja kaikesta muusta siihen liittyvästä. Kyselin ystäviltä, tuttavilta ja kylänmiehiltä. Tulevaisuus alkoi vähitellen vaikuttaa hieman valoisammalta, vaikka parantumaton ja etenevä sairaus tuntui mielestäni edelleen kohtuuttomalta.
Elvis lähti paranemaan kuitenkin hämmästyttävällä vauhdilla ja jo maanantaina pystyin vähentämään siltä vahvempaa kipulääkettä. Keskiviikkona se jätettiin kokonaan pois. Lisätutkimuksiin meitä patistettiin kovasti, ja lopulta hienojen suositusten jälkeen varasin ajan Eläinystäväsi Lääkäri -asemalle eläinlääkäri Juha Kalliolle. Hänen erikoisalaansa ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä ortopedia. Hän on myös Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen. Aika saatiin onneksi nopeasti viikon päähän ensimmäisistä tutkimuksista.
Tänään siis suuntasimme puoleksi päiväksi Tampereelle tutkimuksia varten. Elvikseltä kuvattaisiin viralliset selkäkuvat ja sille tehtäisiin muut eläinlääkärin tarpeelliseksi katsomat tutkimukset. Lopulta eläinlääkäri kertoi, että Elviksellä on ilmeisesti jossain vaiheessa ollut jonkinlainen bakteeritulehdus, viattomalta vaikuttanut hetkellinen oire, jota välttämättä ei ole edes huomattu. Tämä on aiheuttanut Elviksen lannerankaan bakteeritulehduksen, diskusspondyliitin, josta syystä Elviksen lannerangassa on spondyloosia muistuttava muutos. Se ei siis ole spondyloosia, vaikka muutos rangassa onkin pysyvä, vaan se on bakteeritulehduksen aiheuttama nikamamuutos, jota nyt hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla. Kahden viikon kuluttua mennään kontrolloimaan tulehdusarvot ja mietitään antibioottihoidon kestoa. Eläinlääkärin mukaan Elvis saattaa saada Kennelliitosta joko SP0 (ei muutoksia) tai SP1 (lievät muutokset) -lausunnon, mutta perinnöllistä spondyloosia siellä ei edelleenkään ole.
Voitte uskoa, että sydämeltä vierähti vähän isompi kivi! Nyt Elvis saa toipua rauhassa ja vähitellen aloittaa lenkkeilyn uudelleen. Kunhan akuutein vaihe on hoidettu, Elvis pääsee tutustumaan eläinfysioterapian ihmeelliseen maailmaan enkä pidä mahdottomana sitäkään, että lähtisimme kokeilemaan vielä vesiterapiaa. Katsotaan, mitä eft jatkossa suosittelee.
Pikkupinserin tilanteen selvittyä voimme hyvillä mielin siis keskittyä nauttimaan siitä, että Lallista on tullut täysin irti pidettävä koira, joka nauttii sienimetsässä samoilusta valtavasti. Olen Lallista hirveän ylpeä, se on nyt 7-vuotiaana riittävän järkevä ollakseen aikuinen, mutta sillä on vielä se pinserinpilke silmäkulmassa. Rakas muru!
Eppu tulee saamaan ansaitsemansa kunnialliset syntymäpäivät, ehkä jo huomenna. Nythän meillä on triplasti aihetta juhlaan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti