Huhtikuun kuulumiset

Vuoroin auringonpaistetta ja vesisadetta. Siinä se, noin niinkuin lyhykäisesti. 

Elviksen ja Lallin kanssa on päästy juoksulenkeille ja ensimmäiset leskenlehdet on bongattu tienpientareilta. Kesä tulee kai sittenkin! Eppu hepsuttaa menemään lähestulkoon jatkuvasti irrallaan, sillä ei ole tapana lähteä omille teilleen. Joskus tosin joku pientareen haju jättää veteraanin porukasta vähän jälkeen, mutta aina se tiensä löytää ryhmärämän sekaan takaisin.

Elvis jatkaa treenailujaan koirakoulussa, Luonnontassun hyvissä opeissa. Arkitottista meillä on jäljellä vielä 1 kurssikerta ja jatkoon olen ilmoittanut meidät opiskelemaan tokon saloja samaiseen Luonnontassuun. Katsotaan, mitä tulevaisuus nuorelle miehelle tuo. Jälkikurssi ainakin kiinnostaisi emäntää ja jälkeä voisi myös Lallin kanssa koittaa. Eppu saa viettää lokoisia eläkepäiviä ja jännittää emäntänsä kanssa kohta 2v. täyttävien pentustensa mahdollisia valioitumisia.

Elvis on pyörähtänyt kaksissa näyttelyissä huhtikuun aikana. Vaasan inttinäyttelystä takataskuun jäi PU3-sija ja varaserti huikean hienolla arvostelulla Harry Tastilta. Kankaanpään ryhmänäyttelystä Elvis sai uransa ensimmäisen ROPin ja jatkoi vielä saavuttaen pinserille vielä tänäkin päivänä melko harvinaista herkkua, ryhmäsijoituksen ollen RYP4. Elviksen arvostelut on jälleen luettavissa sen omalta sivulta.

Elviksen käytöksen kehittymiseen olen enemmän kuin valtavan tyytyväinen. Se osaa hienosti relata näyttelypaikalla ja kulkee alkuhöntyilyjen jälkeen hihnassakin tosi hienosti. Meillä on reppuun unohtunut naksutin ollut hyötykäytössä parilla viimeisellä kerralla ja Elviksen kanssa on tehty jo hyvin hallussa olevia, arkitottiskurssilla opittuja juttuja. Eilen kokeiltiin vielä treenin alla olevaa sivulle tuloa ja siitä seuruuta ja se sujui näyttely-ympäristössä moitteettomasti. Elviksen muiden koirien kohtaaminen on myös kehittynyt, tilanteet ovat nykyisin jo huomattavasti hillitympiä. Myös koirakoulussa. Elvis sai viime viikon treeneissä kovasti kehuja "draivistaan" ja siitä, että antaa ohjaajalleen 100% keskittymisestään. Hieno poika, josta voi olla ylpeä!